Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantaaaaai. Vaikkakin mieluummin kylla vois aina olla lauantai, perjantaina kun taytyy kuitenkin raahautua tanne toihin. Tanaan ei vois kylla taas vahempaa kiinnostaa tama toimistossa istuminen. Alkuviikosta oli sentaan fiilikset jokseenkin positiiviset. Tai ainakin sellaiset ‘kai tasta jotenkin selvitaan’ tyyppiset. Mutta nyt sellanen lohduton alavire on taas tehnyt comebackin ja vaikka onkin perjantai ajatukset vetaa vaan samaa kehaa tyyliin ‘kuuluuko elaman olla vaan selviytymista?’. Jotain tarttis vissiin keksia joo.
Tuon taantuman huomaa myos siita etta iPodiin eksyy enemman suomalaista musiikkia. Kun selvittaa tietaan lapi aamuruuhkaisen Borough High Streetin ja kuulokkeissa pauhaa taysia Apulanta, kokee jotenkin selkeasti elamansa kahtiajakoisuuden. Miten onkin Suomeen niin ikava talla hetkella. Se on toi kesa. Ja tama masennuksenpoikanen. Noh, pitaa yrittaa sinnitella Heinakuun loppuun niin helpottaa…
Ihanaa kuitenkin, etta edessa on viikonloppu jona kalenteri nayttaa jokseenkiin tyhjaa. Jospa saisi vihdoinkin vahan jarkattya kotona juttuja joita ei koskaan ehdi jarkkailemaan. On myos kaikenlaisia keskenjaaneita projekteja joihin olisi kiva yrittaa puhaltaa uutta tuulta. Ja jos saa pysyy nain kivana voisi menna myos puistoon tai joenrantaan nauttimaan vahan elamasta ja auringosta. Toivottavasti nuo viikonlopun tunnit ei taas karkaa kasista. Niin kay nykyaan vahan liian usein… huomaa etta kaikki oma aika on hassattu johonkin taysin yhdentekevaan eika ole saatu mitaan jarkevaa aikaiseksi.
Mulle on tullut yon aikana joku omituinen mustelmantapainen ranteeseen. Sellanen pieni pyoree sinisenmusta juttu joka on keskelta selvasti punaisempi. Mikakohan verisuonenpoksaus siella on kayny, aika mysteeri. No ei ole ainakaan kipee ni ei niin haittaa, silti vahan ihmetyttaa.
Olen ihan yltiopaisen kateellinen tuolle uudelle toimittajalle joka on taalla nyt toista viikkoa. Se on taalla vaan kaks paivaa viikosta ja loput kolme tekee jotain omia freelance juttuja. Myoskin nayttaa ottavan tuollasia puolentoistatunnin lounastaukoja niina paivina kun on taalla… Se oikeen huokuu sellasta ‘elaman tasapainoa’… siina maarin etta tallaiselle suomalaisttain kateelliselle kyrailijaluonteelle tulee mieleen kaikenlaisia maanpallepudottamisfantasioita. Noh, pitaa varmaan kuitenkin yrittaa olla toisen puolesta iloinen ja ottaa ennemminkin ehka mallia omiin elamanmuutoksiin. Valittamisella ja toisten elaman kadehtimisella ei kai kovin pitkalle paasta.
Omista projekteista puheenollen, yksi verkkoon liittyva idea on niin pitkalla kehittelyvaiheessa, etta yritan varmaan viikonloppuna aloittaa varsinaisen rakentamisen. Mulla on vaan ajatus niin solmussa ideaan kiinteasti liittyvan sloganin osalta, etta se on hidastanut tata projektia jo jonkin aikaa. Mietin etta olisikohan tyhma ajatus laittaa blogiin pienimuotoinen ideakilpailu, jossa parhaat – ja toivottasti toimivat – ideat palkittaisiin jotenkin. Hmm. Toisaalta en haluaisi ikina paljastaa mitaan juttuja ennen kuin ne on valmiita, mutta olen taman yhden lauseen kanssa niin jumissa etta muiden freesit ajatukset voisivat ainakin potkia omat aivot enemman liikkeelle jos ei muuta…
Pahoittelen muuten skandien, seka suomen oikoluvun mahdollisuuden puutetta…